IKI-Kiuas Oy – suomalainen perheyritys

IKI-Kiuas Oy on vakavarainen yritys, joka suunnittelee, valmistaa ja myy jatkuvalämmitteisiä puukiukaita, sähkökiukaita, vesipatoja sekä näihin liittyviä oheistuotteita. Tuotekehittelyä ja saunomista on jatkunut pitkälti toistakymmentä vuotta parhaiden löylyjen kehittämiseksi. Yhtiön menestystekijöihin lukeutuu monipuolinen tuoteosaaminen sekä ammattitaitoinen henkilökunta. Yhtiömme työntekijöitä ja johtoa yhdistää rautaisen ammattitaidon lisäksi yhteinen intohimo: saunominen.

Tarina sai alkunsa vuonna 1990 , insinööri Jouni Kerrmanin keksiessä erinomaisen ja ennennäkemättömän kiukaan: kiukaan, jonka toimivuus perustui suureen kivimäärään, jota ympäröi ruostumaton teräsverkko perinteisen peltilaatikon sijaan. Kiukaan löylyt olivat ylivertaiset ja sen ulkonäkö ajattoman tyylikäs. Kiukaita kehiteltiin aluksi harrastuspohjalta vuoteen 1997 saakka, jolloin perustettiin IKI-Kiuas Oy. Vuonna 2002, Samuli Kerrman, osti yhtiön ja on siitä lähtien vastannut kiukaiden valmistuksesta, myynnistä ja markkinoinnista. Samuli aloitti kiukaiden tuotteistamisen nykymuotoonsa ja tuotesertifioi sähkökiukaat. Tällöin kiukaat myös lanseerattiin ensi kertaa isommille markkinoille.

Nykyisin IKI-Kiuas Oy:n valmistamat kiukaat ovat saavuttaneet lähes kulttimaineen saunamarkkinoilla. Kaikki IKI-Kiuas Oy:n tuotteet ovat 100 % suomalaisena käsityönä valmistettuja design-tuotteita. Panostamme jatkuvaan toiminnan kehitykseen investoimalla tuotekehitykseen sekä henkilökuntaan. Kiukaita on myyty tuhansia kappaleita niin tavallisiin suomalaisiin perhesaunoihin kuin myös yritysjohtajille ja valtion päämiehille ympäri maailman Suomesta Venäjän kautta aina Filippiineille saakka. IKI-Kiuas Oy on myös kovaa vauhtia viemässä suomalaista saunakulttuuria kansainvälisille markkinoille.

Kiukaan historiaa

Kiuas liittyy saunaan ja sauna kiukaaseen, ja on liittynyt jo parituhatta vuotta eri puolilla maailmaa. Löyly, hiki ja nautinto ovat voineet olla hyvinkin erilaisia, riippuen millä tekniikalla saunatila on lämmitetty tai millaisesta tilasta on ollut kyse. Intiaanit pitelivät nuotiota kivien päällä, kunnes kivet olivat tarpeeksi kuumia siirrettäväksi telttaan. Tai teltta saatettiin siirtää kivien päälle. Sitten istuttiin ringissä kivikasan ympärillä ja heitettiin huulta sekä löylyä.

Esi-isämme ovat luultavimmin tuoneet saunakulttuurin mukanaan Venäjältä tai Ruotsista saapuessaan erämaillemme metsästämään ja polttamaan tervaa. Salvostekniikkojen yleistyessä maakuopista kehittyi pikkuhiljaa hirsisaunoja. Erona intiaaneihin suomalaiset pitivät tulta oikeaoppisemmin kivikasojen alla.

Syntyi savusauna, jossa kivikasan alla poltellaan puuta, mielellään leppää, ja palokaasut pääsevät vapaasti saunaan, josta ne poistuvat ovien ja räppänöiden kautta ulkoilmaan. Pitkällisen lämmityksen jälkeen puita ei enää lisätä. Viimeisten hiillosten aikaan heitetään häkälöylyt ja sauna tuuletetaan. Savusaunojen suuren kivimäärän ansioittamat autuaat löylyt ovat kuitenkin usein katkenneet nokipalojen aiheuttamiin tulipaloihin. Piiruntarkalla lämmittämisellä ja huolellisuudella savusaunakin saadaan toki säilymään, vakuutusyhtiöiden tilastojen mukaan keskimäärin 7,5 vuotta.

Saunat olivat muinoin kylpemisen lisäksi varsinaisia monikäyttötiloja. Lihaa palvattiin, olutta pantiin, maltaita imellytettiin, sienet ja marjat kuivattiin. Täitkin saivat kyytiä kuumissa löylyissä. Saunoissa synnyttiin ja kuolleidenkin ruumiit pestiin.

1900-luvulle tultaessa valmistettiin Suomessa ensimmäiset pönttökiukaat käytetyistä tynnyreistä. Kertalämmitteisen keksinnön päälle asetettiin huuva ja palokaasut johdettiin hormin kautta ulos. Kiuaskivet siirtyivät näin piiloon peltivaipan suojiin, missä ne pääsääntöisesti on pidettykin.

Vasta vuonna 1930 uraauurtava Kastor Oy valmisti ensimmäisen jatkuvalämmitteisen kiukaan. Siinä kuumennettiin kivet kuten perunat kattilassa, tosin ilman keitinvettä. Kivet olivat vain kiukaan päältä näkyvissä, muuten edelleenkin peltien takana piilossa. Tulta pidettiin yllä koko saunomisen ajan puita lisäämällä. Lähes kaikki jatkuvalämmitteiset kiukaat valmistetaan edelleen samaa periaatetta noudattaen. Etuna kertalämmitteiseen on pienen kivimäärän vuoksi nopeampi lämpeäminen.

Sähkökiukaat tulivat kuvaan vasta 1900-luvun viimeisellä puoliskolla. Näissä vastuksilla kuumennetaan pieni määrä kiviä noin 400 asteisiksi kiukaan merkistä ja mallista riippuen. Kivet pitää kasassa lähes kaikissa sähkökiukaissakin jo itsestäänselvyydeksi muuttunut peltilaatikko. Sähkökiukaan valttina on tietysti helppokäyttöisyys. Eräänä helpoimmista mainittakoon heti-lämpimät mallit, joissa kivet pidetään aina kuumina eristetyssä, yllätys, yllätys, peltipöntössä. Luukku auki ja löylyttelemään.

Out-of-the-box-thinking, tai oikeammin out-of-the-peltibox-thinking tuli kuvaan vasta 1990-luvun alussa, kun Jouni Kerrman vanhalla lämmönsiirtoinsinöörin kokemuksellaan ja tietotaidollaan mietti koko kiukaan uusiksi. Kantavana ajatuksena oli sijoittaa lämpölähde kokonaan kivien sisälle ja kaikki kivet näkyviin. Ja tuhottoman paljon kiviä sittenkin. Peltirakennelmat lähtivät ensimmäisenä saunasta ja ajatuksista.

Vanhojen ajatusmallien muuttaminen vaati tietysti aikansa ja päivittelijänsä, mutta se kannatti. Syntyi uudenlainen kiuas, tuo kiukaista kiukain. Löylyjen salaisuus on kiukaan kauttaaltaan pyöreässä muodossa ja suuressa kivimäärässä. Pienimpienkin mallien kivimäärät mitataan sadoissa kiloissa. Näin saadaan savusaunan ison kivimäärän löyly jopa sähkösaunoihin.